Indonesialaista historiaa tutkiessa yksi kiintoisimmista ja monimutkaisimmista teemoista on maan suhde Aasiaan. Erityisesti viime vuosikymmeninä Kiinan nousu taloudellisena mahtimaana on vaikuttanut merkittävästi Indonesiaan, muuttaen poliittisia ja taloudellisia dynamiikoita.
Tämän kompleksisten suhteiden ymmärtämiseksi on tärkeää tutkia yksittäisten johtajien roolia. Tässä kontekstissa presidentti Joko Widodo, joka tunnetaan myös lempinimellä “Jokowi”, on osoittautunut ratkaisevaksi hahmoksi Indonesiassa Kiinan kanssa käydyn vuoristoradan suhteen määrittämisessä.
Widodo nousi presidentiksi vuonna 2014 lupaillen taloudellisen kasvun ja infrastruktuurin kehittämisen. Hän onnistuikin toteuttamaan näitä tavoitteita osittain Kiinan avustuksella, mikä on johtanut kiistoihin Indonesian omista arvoista ja itsenäisyydestä.
Jokowin hallinto aloitti vuonna 2013 strategisena hankkeena “Nusantara”-suunnitelman. Tavoitteena oli rakentaa uusi pääkaupunki Borneo-saarelle, josta tulisi Indonesia’n hallinnollinen ja taloudellinen keskus.
Hankkeen taustalla oli useita tekijöitä:
| Syy | Selitys |
|---|---|
| Jakartaan kohdistuva paine | Kaupungin ylikansoitus, saasteet ja maanjäristysvaara ovat tehneet Jakartasta epävakaana ja kestämättömänä pääkaupunkina. |
| Kiinan investointihalukkuus | Widodo pyrki houkuttelemaan Kiinan rahaa ja teknologiaa “Nusantara”-projektiin. |
| Poliittinen viesti | Projektin nähtiin vahvistavan Indonesiassa Indonesian keskilännen kehitystä. |
Widodon hallinto onnistui houkuttelemaan Kiinalta merkittäviä summia, mutta projekti ei ole edennyt suunnitellusti. Useat kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota “Nusantara”-projektin potentiaalisiin ongelmiin:
- Ympäristövaikutukset: Borneo-saaren sademetsät ovat biologisesti erittäin monimuotoisia ja niiden hävittäminen olisi katastrofaalista ekosysteemille.
- Korruption riskit: Suuret infrastruktuurihankkeet ovat alttiita korruptiolle, mikä voi heikentää projektin läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta.
- Sosiaaliset konfliktit: Projektin toteuttamiseksi on pakko siirtää ihmisiä pois kotialueiltaan, mikä voi johtaa sosiaalisiin konflikteihin ja maataloustuotannon heikkenemiseen.
Jokowin Kiina-politiikkaa voidaan kuvata monimutkaisena tasapainaksyttönä. Toisaalta hän on hyödyntänyt Kiinan talousapua infrastruktuurin kehittämiseen, mutta toisaalta hän on myös pyytänyt länsivaltojen tukea ja pyrkinyt vahvistamaan Aseanin roolia alueellisen politiikan muovaamisessa.
Tulevaisuuden haasteet:
Jokowin hallinto on päättymässä vuonna 2024, ja hänen seuraajansa on vastaavalla tavalla tasapainoteltava Indonesian ja Kiinan välisen suhteen vaativan dynamiikan kanssa. Vaikka Widodo onnistui saamaan Kiinan avustusta “Nusantara”-projektiin, projektin tulevaisuus on epävarma ja se voi joutua poliittiseen riitelyyn tai jopa hylkäämiseen.
Indonesialaisille tärkeintä on varmistettava, että Kiinan taloudellinen vaikutusvalta ei johda poliittisen itsenäisyyden menettämiseen. Tasapainoisen suhteen luominen Aasian mahtimaan kanssa on jatkossakin yksi Indonesian suurimmista haasteista.
